lauantai 11. heinäkuuta 2015

the end

Reilut kaksi viikkoa sitten heitin hyvästit elämälleni ja vaihtovuodelleni USA:ssa, astuin lentokoneeseen kohti Suomea, sain tavata kaikki rakkaat Suomi-ystävät ja perheen yli kymmenen kuukauden tauon jälkeen ja sain nukkua ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin omassa pikkuruisessa sängyssäni. Amerikasta lähteminen ja hyvästien jättäminen oli ehdottomasti vaikein asia, mitä olen koskaan joutunut tekemään. Ehdin kokea vuoden aikana enemmän, kuin osasin ennen lähtöäni kuvitellakaan: Itsenäistyin ja kasvoin henkisesti. Englantini muuttui päivä päivältä sujuvammaksi. Jo ensimmäisten viikkojen jälkeen nauroimme rakkaan siskoni Abbyn kanssa värijuoksun jälkeen sateessa seisoessa. Host perheeni osoittautui aivan ihanaksi ja lämminhenkiseksi perheeksi, joka avasi ovensa vuodeksi uteliaalle suomalaiselle tytölle. Ensimmäisestä koulupäivästä ja Weston High Schoolin ystävällisistä ihmisistä ei ole kuin positiivista sanottavaa, vuosi kului hujauksessa pienessä alle sadan oppilaan koulussani. Sain harrastaa cheerleadingia sekä koripalloa, olin osa koulun bändiä sekä kuoroa ja sain osallistua lukuisiin eri kerhoihin. Koulun tanssiaisista jäi jälkeensä vaihtovuoden parhaimpia muistoja ja matkustelut ympäri USA:ta saavat vieläkin hymyn huulille. Sain nähdä Amerikkaa yli kymmenen osavaltion kautta Californiasta ja Tennesseestä Alabamaan sekä rakkaaksi kodiksi muodostuneeseen Wisconsiniin. Joulu kaukana kotoa koti-ikävällä höystettynä kasvatti minusta vahvemman ihmisen ja auttoi kohtaamaan maailman uudesta näkökulmasta. Keväällä ystävyyssuhteet vahvistuivat entisestään ja sain ystäviä Atlantin toiselta puolelta toivottavasti loppuelämäkseni. Koin amerikkalaisen ruokakulttuurin ja sain shoppailla sieluni kyllyydestä. Olin onneni kukkuloilla ja ylpeä itsestäni valmistujaiskaapu päälläni seisoessa valmistujaisseremoniassa. Itkin tuntikausia viimeisellä viikollani Wisconsinissa edessä odottavaa lähtöä. Katselin kaikkia vaihtovuoden aikana otettuja kuvia itku kurkussa, muistot tuoreena mielessä. Rakastin elämääni Amerikassa ja vuoteni tulee olemaan ikuisesti osa minua.


Haaveilin vaihtovuodesta vuosia ennen Amerikkaan lähtöä, suunnittelin kaiken viimeisen päälle ennen lähtöä, perustin jo kauan unelmana olleen blogin ja olin täynnä intoa. En voi koskaan kiittää tarpeeksi kaikkia ihmisiä, jotka mahdollistivat vuoteni ulkomailla: vanhempiani, koko sukuani, host perhettäni USA:ssa sekä kaikkia ystäviäni niin Amerikassa, USA:ssa kuin muuallakin maailmassa sekä kaikkia blogini lukijoita. Kiitos. Vuosi ylitti kaikki odotukseni, niin hyvät kuin huonotkin sellaiset. Sain kokea elämäni parhaat hetket, mutta myös ne huonoimmat. Vuosi oli samaan aikaan elämäni paras että huonoin, mutta siltikään en vaihtaisi hetkeäkään pois. Vaikka vuosi saattaa ennen lähtöä tuntua pitkältä ajalta, sitä se ei todellakaan ole. Kymmenen kuukautta lensi ohitse silmänräpäyksessä ja olin takaisin Suomessa tutuissa piireissä ennen kuin huomasinkaan. Ei sitä vieläkään oikein osaa käsittää, että yksi tähänastisen elämäni suurimmista unelmista on takana päin ja on aika hankkia uusia unelmia. 

Ikävöin takaisin Amerikkaan päivittäin. Wisconsinista ehti vuoden aikana muodostua toinen kotini, jonne aion palata heti kun mahdollista. Juttelen kavereilleni USA:ssa päivittäin ja ikävää onneksi helpottaa tieto tulevista jälleennäkemisistä. Tulen varmaankin aina kaipaamaan toista kotiani, sillä jätin osan sydämestäni Wisconsiniin. Suomessa ollessani kaipaan elämääni USA:ssa, Amerikassa aikaa viettäessä sydän kaipaa takaisin Suomeen. Mutta katson olevani onnekas, kun minulla on jotain, joka tekee hyvästien sanomisesta niin vaikeaa, jotain jota voin kaivata ja johon voin palata tulevaisuudessa. Nyt kun vaihtovuosi on ohi, on aika ottaa katseet kohti tulevaa ja kääntää uusi sivu elämälleni. Syksyllä palaan suomalaisen lukion penkille, haaveena yliopisto-opinnot sekä paljon matkustelua. Nautin jokaisesta hetkestä ja elän päivä kerrallaan. Vaihtovuoden päätyttyä myös blogini tie on nyt tullut päätökseen ja on aika suunnata kohti uusia haasteita. Vuosi on ollut aivan uskomaton, täynnä odottamatonta ja uutta. 

Dear Past, thank you for all the lessons. Dear Future, I am ready.

4 kommenttia:

  1. Oon lukenu vaihtariblogeja about seittemän vuotta ja pakko sanoo et sun blogi on ollut parhaimpia mitä on tullu vastaan! Oot kirjottanu tosi aidosti ja sun juttuja on aina ollut kiva lukea. Ihanaa et sulla oli näin onnistunu vuosi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon!! Ihanaa tietää, että mun kirjotuksia on ollu kiva lukee! :-)

      Poista
  2. Hei muistelisin että olisit tehny pakkauspostauksen? En vaan löydä ssitä millään, joten jos sulla sellanen on ollut niin viittisitkö linkata tähän alle? (: Mun ihana, kirkkaanpinkki matkalaukku nimittäin odottelee keskellä huoneen lattiaa eikä mulla oo mitään hajua, mitä pakata. En ees tiedä osavaltiotani vielä...

    katiannausa.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en koskaan pakkauspostausta ole tehnyt, mutta tässä linkki yhteen, joka aikoinaan auttoi itseäni pakkailemaan: http://anna-americandream.blogspot.fi/2013/08/what-is-in-my-suitcase.html. Omat pakkaukset hoidin vasta viimeisenä iltana ennen lähtöä ja suurimpana vinkkinä voisin antaa, että älä pakkaa liikaa vaatetta mukaan. Otin itse aivan liikaa vaatteita mukaan siihen nähden, miten paljon niitä tuli vielä Amerikastakin vuoden aikana ostettua. Sen kyllä huomasi sitten kotiin takaisin palatessa, nimittäin sitä tavaraa oli aivan liikaa ja paljon jouduin jättämään USA:an seuraavaa vierailuani varten odottamaan. Ja kyllä ne perhe- ja osavaltiotiedot sieltä ennen lähtöä tupsahtavat, kannattaa nyt vain keskittyä viimeisiin hetkiin Suomessa ja valmistautua kohtaamaan vaihtovuosi ilman ennakkoluuloja!! :)

      Poista