sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

graduation


Pukeudun pitkään tummansiniseen valmistujaiskaapuun, asetan aikaisemmin koristelemani lakin päähäni, laitan korkokengät sekä mekon päälleni, kiharran hiukset ja olen valmis tulevaan iltaan. Olo on kuin suoraan amerikkalaisesta high school elokuvasta, ja en voi kuin hymyillä peiliin katsoessani. Viime perjantaina koitti kauan odotettu hetki, kun sain kävellä muiden koulumme senioreiden kanssa viimeistä kertaa Weston High Schoolin ovista sisään, astella ylpeänä tutuista, ystävistä sekä perheestä koostuvan väkijoukon keskellä eteen lavalle graduation seremoniaa varten. Takana oli viimeinen koulupäiväni ikinä amerikkalaisessa high schoolissa, mikä ei vieläkään tunnu todelliselta.

Viimeinen koulupäivä oli todella haikea, enkä vieläkään oikein ymmärrä, etten välttämättä näe suurinta osaa koulumme oppilaista, kavereista, enää ikinä. Muodostin vuoden aikana vahvoja ystävyyssuhteita ja monia tulee aivan hirveä ikävä kotiin palattua. Yearbookin tyhjät sivut täyttyivät sivun pituisista tarinoista läheisimmiltä ystäviltä sekä lyhyemmistä tervehdyksistä muilta kavereilta. Nuo tervehdykset saivat kyyneleet valumaan poskilta alas ja muistot vaihtovuoden ensimmäisiltä kuukausilta aina viimeisiin päiviin asti mieleen ja en voinut muuta kuin nauraa ja hymyillä kaikelle, mitä olen saanut vaihtovuoteni aikana kokea. Ja mikä parasta, hyvien ystävieni kanssa. Vaihtovuoteni ei olisi ollut mitään ilman rakkaita ystäviäni, joita sain enemmän kuin olisin koskaan osannut edes haaveilla. Olen niin kiitollinen ja blessed, että päädyin juuri tähän pikkuruiseen kouluun Wisconsinin maalaismaisemissa, jossa minut otettiin lämpimin sylin vastaan heti ensimmäisestä päivästäni lähtien. Sijoitustietoni saatuani tuleva vuosi 5,000 ihmisen kaupungissa sekä kouluvuosi alle sadan oppilaan koulussa jännitti ja herätti ennakkoluuloja, mutta näin vuoden lopulla voin todeta, että olen onnekas, kun sain viettää vuoteni juuri täällä, kauniin luonnon sekä ihanien ihmisten ympäröimänä. 

Graduation seremonia oli hyvin juhlallinen ja saimme toisen koulumme vaihto-oppilaan kanssa kävellä ensimmäisinä lavalle bändin säestämänä. Lavalla yleisön edessä istuessa tuli mahtava tunne onnistumisesta ja ajatus siitä, että selvisin juuri kunnialla läpi kouluvuodestani Amerikassa, sai leveän hymyn huulille. Valedictorianin sekä salutatorianin puheen jälkeen koulumme rehtori julisti yksi kerrallaan kaikkien class of 2015 oppilaiden nimet diplomien hakua varten. Diplomit kädessä kävelimme yksitellen alas lavalta, käänsimme tupsut oikealta vasemmalle valmistumisen merkiksi ja suuntasimme ulos ihmisten onnitteluita, kättelyitä sekä kuvien ottoa varten. Ilta oli ehdottomasti yksi vaihtovuoteni kohokohdista ja olin onneni kukkuloilla, vaikka samalla haikeus kouluvuoden päättymisestä sai pidättelemään kyyneleitä. 



Abby and me





Me, Ashley and Lucky


Kari, me, Jessica and Ashley














From left to right Ramsey, Marka, Dillon, Trenton, me, Mark, Marcus, Thomas and Jose


From left to right Jerica, Abby, me, Ashley and Marka


Noah, me, Abby and Mary Ann



Me and Ashley


Jose and me


Abby, me and Ramsey



Seremonian jälkeen suunnattiin yhdessä host perheeni kanssa syömään tunnelmalliseen ravintolaan, jonka jälkeen menimme siskoni Abbyn kanssa ystävien kanssa viettämään iltaa nuotion ympärillä. Iltaa valaisivat puissa roikkuvat kauniit valot, tuli lämmitti kaikkia ympärillä istuvia ihmisiä, musiikki sai monet tanssimaan ja keskustelu sekä nauru täyttivät kesäillan. Täydellinen päätös elämäni parhaalle kouluvuodelle, mikä tulee säilymään muistoissani vielä pitkään Suomeen paluun jälkeenkin. En voi vieläkään uskoa, että tein sen: selvisin voittajana vaihtovuodesta ulkomailla. Koin enemmän vuodessa, kuin olen koko elämäni aikana kokenut ja sain muistoja, joita en koskaan tule unohtamaan.

“Don’t cry because it is over, smile because it happened.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti