sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

bye bye Wisconsin

"You will never be completely at home again, because part of your heart will always be elsewhere. That's the price you pay for the richness of loving and knowing people in more than one place."



Viimeisen viikkoni aikana Wisconsinissa järjestimme siskoni Abbyn kanssa läksiäiset läheisimmille ystävilleni. Vietimme yhdessä isolla porukalla rennosti aikaa, juttelimme, nauroimme, otimme kuvia, pelasimme lautapelejä, söimme hyvää amerikkalaista ruokaa ja istuimme nuotion ympärillä tulikärpästen valaistessa lämmintä kesäiltaa, ehkä viimeistä kertaa koskaan kyseisellä kokoonpanolla. Tiesin jo monta kuukautta ennen lähtöä, ettei se tulisi olemaan helppoa, mutta vasta lähtöaamunani todellisuus kolahti kunnolla tajuntaan: joudun jättämään vuoden aikana rakentaman elämäni taakseni, enkä tiedä milloin tulen taas näkemään kaikkia läheisiksi muodostuneita ihmisiä. Olen onnekas, sillä kaksi läheistä kaveriani ovat tulossa Suomeen ensi kesänä vierailulle luokseni ja tiedän, että tulen itsekin palaamaan moikkaamaan host perhettäni sekä rakkaita ystäviäni Amerikassa. Sanoin viimeisen viikkoni aikana yksi kerrallaan hyvästejä rakkaille ystävilleni, nauroimme, lauloimme, halasimme ja vietimme viimeistä kertaa aikaa yhdessä. Jokainen hyvästi  tuntui entistä raskaammalta ja valmisti minua tulevaan lähtööni. Lähteminen oli ehdottomasti vaikeinta, mitä olen koskaan joutunut tekemään, eikä sitä edes voi sanoin kuvailla. 


Minä ja Marka


Dillon ja minä


Dillon, Brian ja Ramsey; Abby, minä ja Marka


Abby ja minä


Ramsey ja minä



Minä ja Brian


Heräsin aikaisin lähtöaamunani kahden tunnin yöunien jälkeen uupuneena, itku kurkussa. Laittauduin viimeistä kertaa valmiiksi omassa huoneessani ja jätin hyvästit mukavalle king sized sängylleni. Kävelin alakertaan todella painavien matkalaukkujeni kanssa, jätin ison kasan tavaroitani huoneeseeni odottamaan sitä päivää, kun palaan, ja istuin aamupalapöytään. Lastauduimme kaikki autoon, ajoimme viimeistä kertaa pois hiekkatieltämme ja toiseksi kodikseni muodostunut talo jäi taka-alalle. Katselin sumuista maisemaa ikkunan sadepisaroiden läpi, kuuntelin siskoni Abbyn kanssa Abbyn tekemää "Last Day" playlistiä ja kyyneleet alkoivat virrata alas pitkin poskiani. En pystynyt lopettamaan itkemistä, sydämeeni kirjaimellisesti sattui ja jokainen uusi laulu toi mieleen lisää ihania ja upeita muistoja niistä hetkistä, joita sain kokea USA:ssa vuoteni aikana. 

Lentokentälle sisään astuessani tiesin, että joutuisin pian sanomaan hyvästit. Kasvoimme host siskoni kanssa erittäin läheisiksi, teimme lähes kaiken vuoden aikana yhdessä ja minusta tuntui, että olimme kuin kaksosia. Kun olin sanonut hyvästit host isälleni, äidilleni sekä veljilleni, koitti kauan pelätty hetki. Hyvästien jättäminen siskolleni oli molemmille ylitsepääsemättömän vaikeaa, enkä millään olisi halunnut kävellä turvatarkastuksien läpi. Itkusta ei meinannut tulla loppua ja kun lentokoneen pyörät nousivat Madisonin lentokentältä ja otin viimeisen katseen Wisconsinin peltomaisemaan, mielessäni pyöri ajatus "it is not a goodbye, it is see you later"














Vielä nytkin lähtöpäiväni ajatteleminen saa kyyneleet silmiini. En voi muuta kuin sanoa, että kaikista vaihtovuoden alamäistä ja sen rankkuudesta huolimatta, oli se epäilemättä elämäni paras vuosi. Opin niin paljon uutta itsestäni ja elämästä, kasvoin henkisesti, sain uusia ystäviä, matkustelin ympäri Amerikkaa, opin englantia, koin amerikkalaisen unelman ja sain toisen kodin toiselta puolen maailmaa. Amerikka varasti osan sydäntäni ja se tulee aina olemaan toinen kotini. I will miss you until we see again!


"Exchange isn't a year in your life, it is a life in a year."

4 kommenttia:

  1. Voi eii, laitoin ton biisin soimaan ja luin tän postauksen läpi parkuen kun mikäkin...
    En tunne sua henkilökohtaisesti, mutta oon seurannut sun vaihtovuotta ihan alusta asti, minkä takia varmaan elinkin jollain tapaa sun vuottasi blogisi kautta (omaa syksyn lähtöä odotellessa..). Toivottavasti näät sun kaverit ja hostperheen pian uudestaan! <3

    katiannausa.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää postaus oli mulle yks vaikeimmista kirjottaa ja itse vuodatin vuolaasti kyyneleitä sitä kirjotellessa. On hienoa kuulla, että mulla on näinkin ihania ja vuottani alusta asti seuranneita lukijoita, kiitos. En voi kun toivoa sulle kaikkea parasta tulevaisuudelle ja että sun vaihtovuosi olisi onnistunut! Nauti jokaisesta hetkestä, vuosi tuntuu pitkältä ajalta, mutta on ohi nopeemmin kun huomaatkaan. :)

      Poista
  2. Kiva kuulla että vuosi oli onnistunut!! :) Aiotko jatkaa vielä blogin kirjoittamista? Kiitos näistä Amerikan postauksista, olipa kiva olla mukanasi matkassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nautin itsekin kovasti blogin kirjoittamisesta ja siitä kehittyi rakas harrastus reilun vuoden aikana. Aloitin blogin pelkästään vaihtovuoteni takia, joten lopetan blogini pitämisen ennen kesäloman loppumista nyt kun vaihtovuotenikin on ohi. Kiitos, että jaksoit lukea ja seurata matkaani Atlantin toisella puolen!! :)

      Poista