lauantai 7. maaliskuuta 2015

100th post

100 postausta blogissani, 200 päivää vaihtovuotta takana, noin sata edessä.  Jos joku olisi kaksi vuotta sitten kertonut minulle, että parin vuoden päästä tulen viettämään onnellista elämää vaihto-oppilaana Wisconsinissa ja kirjoitan siitä blogia yli sadalle lukijalle, en olisi ikinä uskonut sen olevan mahdollista. Unelmat käyvät toteen ja mikä parasta, kun unelma toteutuu, tilalle tulee uusia unelmia. 


Miten minulla sitten menee täällä maailman toisella puolella? Koulussa menee tosi hyvin, kaikki arvosanani ovat tällä hetkellä A tai A+. Toki olen joutunut tekemään töitä arvosanojeni eteen, kuten opiskelemaan uutta sanastoa, tekemään paljon läksyjä ja lukemaan testeihin. Tällä viikolla koulussa ei oikeastaan muuta tehtykään, kun pidettiin erilaisia testejä: Tiistaina ja maanantaina käytettiin koko päivät ACT-testin tekemiseen, minkä avulla pääsee yliopistoon opiskelemaan. Testi oli pelkästään monivalintaa, eikä liian haastava, mutta aikarajat tekivät testistä vaikean englantia toisena kielenä puhuvalle, hitaammalle lukijalle. Esimerkiksi matematiikkaosiolle oli varattu tunti aikaa 60 kysymykselle. ACT-testin lisäksi tällä viikolla tuli tehtyä USA:n historian sekä ihmisen anatomian testit ja matematiikan quiz. Testejä on siis viime aikoina riittänyt, mutten ole niistä liiemmin stressanut. Amerikkalainen high school on yleisesti ottaen huomattavasti helpompaa Suomen lukioon verrattuna ja nyt kun koripallokausi on ohi, enkä ole suunnitellut ottavani urheilulajia kevääksi, tuntuu koulunkäynti huomattavasti kevyemmältä. Englannin kielitaitoni on parantunut ja tullut sujuvammaksi ja lähes tilanne kuin tilanne hoituu nykyään englanniksi. Tv-sarjat ja elokuvat ymmärrän täysin ilman tekstityksiä, kirjojen lukeminen tuntuu yhtä luonnolliselta kuin suomeksi, laulujen sanoista on helppo saada tolkkua, ajatustyö hoituu englanniksi ja ensimmäinen englanninkielinen unikin on jo takana. On se vaan upea tunne, kun huomaa pystyvänsä kommunikoimaan ympärillä olevien ihmisten kanssa ongelmitta.



Host siskostani Abbysta on muodostunut yksi parhaimmista ystävistäni sekä rakas sisko. Muutenkin olen saanut kavereita niin vaihtareista kuin amerikkalaisistakin ja minusta tuntuu, että olen pidetty high schoolissani. Yli puoli vuottahan siihen meni, että sain kunnon kavereita, joiden kanssa voin viettää aikaa myös vapaa-ajalla ja jutella lähes mistä tahansa yömyöhään asti. Omalle kaveriporukalle on muodostunut sisäpiirijuttuja, joka päivä istun samassa seurassa lounaalla, koulun käytävillä kävellessä voin moikkailla ja kysellä kuulumisia vastaantulijoilta ja muutenkin tuntuu, että olen osa high schooliani ja porukkaa. Ei sitä osannut käsittää ennen lähtöä, miten tärkeää niiden omien kavereiden löytäminen onkaan. Sitä onnen tunnetta, kun huomaa hetkessä, että meistähän on tullut tosi hyviä kavereita, ei voi edes sanoin kuvailla. Myös host perheen kanssa menee hyvin. Ainahan mukaan mahtuu niitä hetkiä, kun ajatusmaailmat eivät oikein kohtaa ja ärsyttää, mutta yleisesti ottaen tulen todella hyvin toimeen host perheeni kanssa. Perheen kissa Dora tuntuu vihaavan minua enkä itsekään välitä kissoista, joten kissaa saan aina välillä kotona pakoilla. Muuten nautin kotona olemisesta ja koti oikeasti tuntuu kodilta. Voin jutella host momin ja dadin kanssa avoimesti asioista, kiusoitella host siskoa, viettää aikaa host veljieni kanssa, aina kun he tulevat käymään kotona sekä käydä lenkillä koirien kanssa - olen osa perhettä.



Voin rehellisesti sanoa, että olen onnellinen. Elämäni ei ole täydellistä enkä ole onnellinen koko ajan, mutta joka päivä saan olla kiitollinen siitä, että lähdin vaihtoon. Ihan pienetkin asiat saavat hymyn huulille ja hyvälle tuulelle koko loppu päiväksi tai jopa viikoksi. Koti-ikävä on helpottanut, enkä ajattele Suomi-elämää enää läheskään joka päivä. Olen oppinut elämään omaa elämääni Amerikassa ja päivä päivältä ajatus kotiin palaamisesta pelottaa enemmän ja enemmän. Kaipaan kotia ja haluan taas viettää aikaa rakkaiden ystävieni ja perheenjäsenteni kanssa, syödä ruisleipää ja nukkua omassa sängyssäni, mutta tulen myös kaipaamaan arkea Amerikassa. Uusia ystäviäni, host perhettäni, ruokaa, koulua, Wisconsinia, USA:ta. En halua vielä edes ajatella lähtöäni, vaikka se lähestyykin uhkaavan nopeasti: tänään lähetin Exploriukselle Suomeen koulun loppumispäivämäärän paluulentolippuja varten. Kymmenestä kuukaudesta on jo 200 päivää takana, kaksisataa. Edessä on enää vain noin sata päivää ja pelkästään ajan vähyyden ymmärtäminen saa kyyneleet silmäkulmiin. En tiedä, miten minun olisi tarkoitus vain jättää kaikki tämä taakseni, eikä mahdollisesti enää koskaan palata. Ja vaikka palaisinkin, kaikki lähtevät ympäri maata opiskelemaan eri yliopistoihin eikä minua odottamassa olekaan enää samat ihmiset, joihin olen tutustunut vuoteni aikana. Onneksi host siskoni Abby ystävänsä kanssa suunnittelee tulevansa käymään Suomessa ensi kesänä, vuoden paluuni jälkeen, ja itsellänikin olisi aikomus palata Amerikkaan tapaamaan tuttuja tulevaisuudessa, joten ei minun kesäkuussa tarvitse  lopullisia hyvästejä jättää. 



Viikonlopulle on suunnitelmissa meksikolaisessa ravintolassa käymistä koulun Spanish Clubin kanssa sekä kavereiden kanssa illanviettoa. Ensi viikolla pääsen katsomaan high quiz -kilpailua sekä koulun näytelmää ja yksi pitkäaikaisista haaveistani toteutuu, kun pääsen käymään muutamaksi päiväksi Chicagoon. Kalenteri täyttyy kevättä kohti päivä päivältä enemmän ja haluan ottaa kaiken irti jäljellä olevista päivistä. Voin ylpeänä Wisconsin-huppari päällä kirjoittaa tätä postausta ja todeta, että rakensin oman elämäni Amerikkaan. 

"Your time is limited, don't waste it living someone else's life.
Don't be trapped by dogma, which is living the result of other people's thinking.
Don't let the noice of other's opinion drowned your own inner voice.
And most important, have the courage to follow your heart and intuition,
they somehow already know what you truly want to become.
Everything else is secondary."
~Steve Jobs~

2 kommenttia:

  1. Moikka! Sulla on tosi kiva vaihtariblogi, oon lukenu alusta asti :) hauskaa lukee kaikista jenkki jutuista :D
    Ja suht usein päivittely on tosi jees koska sitä ei monet tee :)
    Hyvää loppu vaihtoo! :) btw olisko sulla suositella muita vaihtariblogeja, jotka päivittää suht aktiivisesti?:)
    Voisit niist tehä esim postauksen jos ehit. Ymmärrän kyl jos et ehi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hello! Kiitos, ihana kuulla, että Amerikkajutut kiinnostaa! :D Oon yrittänyt pitää postaustahtia yllä ja vähintään kerran viikossa päivitellä, mutta joskus ei vaan kiireiltä ehdi. Nyt kuitenkin koripallokauden päätyttyä on vähän enemmän aikaa, joten voisin hyvinkin tehdä listaa mun henkilökohtaisista lempparivaihtariblogeista (vaikka lista ei kovinkaan pitkä ole). Parhaani mukaan yritän siis toiveesi täyttää! :)

      Poista