sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Happy New Year 2015!

Kulunut vuosi 2014 toi mukanaan paljon hyvää. Vaihtovuosi on vaatinut paljon, mutta antanut sitäkin enemmän. Matka kohti uutta ja tuntematonta alkoi jo kuukausia ennen vaihtovuotta siitä hetkestä, kun päätin lähettää hakemukseni vaihtoon lähdöstä. Lähettäessäni hakemustani, minulla ei todellisuudessa ollut mitään käsitystä siitä, mitä olin tekemässä tai mitä tuleva vuosi toisi tullessaan. Mielessä pyörivät ruusuiset unelmat täydellisestä vuodesta, perheestä ja uskomattomasta 12 kuukaudesta yksin ulkomailla. Päätin olla rohkea ja ottaa loikan kohti tuntematonta, toteuttaa nuo mielen täyttävät unelmat. Viime vuoden aikana olen oppinut, kuinka iso unelma ja muutos elämässä vaihtovuosi onkaan.  Olen kasvanut ihmisenä, löytänyt uusia piirteitä luonteestani ja oppinut tuntemaan itseni paremmin. Olen harhaillut yksin lentokentällä, luottanut elämäni täysin tuntemattomien ihmisten käsiin, taistellut englanninkielisten monisteiden parissa, saanut maistella kymmeniä uusia ruokia, kaivannut kotia enemmän kuin koskaan, tanssinut sydämeni kyllyydestä uusien kavereideni kanssa, shoppailut joka tytön unelma kaupoissa, tehnyt ensimmäiset korit koripallopelissä ja istunut iltaa host perheeni kanssa. 2014 oli enemmän kuin vuosi ja olen aidosti kiitollinen joka hetkestä, jonka koin vuoden varrella, niin ihmisestä lujemman tekevistä pahoista päivistä kuin sydäntä lämmittävistä iloisista hetkistäkin.


Tammikuu oli täynnä kauniita lumisia päiviä ja pakkasen pauketta. Joululoman jälkeen olin täynnä opiskeluintoa ja nautin jokaisesta hetkestä keskellä Suomen talvisia koivumetsiä. Viikonloppuisin käperryin peiton alle kynttilöiden palaessa, nautin olostani ja otin kaiken irti vapaa-ajastani. Täyttelin paljon vaihtaripapereita ja ajatus tulevasta vaihtovuodesta piristi pimeitä talvi-iltoja.  


Helmikuussa vietin paljon aikaa perheen kesken ja talviurheilun parissa. Vietimme päiviä leipoessa, luistellessa, lasketellessa Suomen lapissa ja lempi tv-sarjaa katsellessa. Uppouduin kirjojen maailmaan ja niin tavallisen arjen keskellä, täysin odottamatta, sähköpostiin saapui joka päivä mielessä pyörineet sijoitustiedot. Kuuden hengen perhe Wisconsinissa kauniissa maalaismaisemissa, pieni high school kuin luotu vaihtarille ja innokas host sisko, jonka kanssa aloitimme sähköpostittelemaan viikottain, odottaisivat minua elokuussa maailman toisella puolella.  


Maaliskuussa kevätaurinko alkoi sulattaa kimmeltäviä lumihankia ja innostuin toden teolla räpsimään kuvia luonnosta ja minua ympäröivästä elämästä. Vietin paljon aikaa kavereiden kanssa, kokeilin uusia reseptejä kokkaamisesta ja leipomisesta innostuneena ja elämä hymyili. 


Huhtikuussa en malttanut enää odottaa tulevaa kesälomaa ja olin haltioitunut Suomen keväästä, kuinka nopeasti talven jälkeen luonto heräsi eloon. Kevättä piristi matka Kanadaan, jossa vietin aivan uskomattomat pari viikkoa, mitkä tulen varmasti muistamaan koko loppu elämäni. Sain paljon ihania muistoja ja paluu arkeen sekä valtavaan määrään kouluhommia ei oikein houkutellut, mutta ajatus tulevasta kesästä antoi voimia jatkaa eteenpäin.


Toukokuussa säät lämpenivät toden teolla ja kesä otti varaslähdön antamalla helteisiä päiviä. Lähtölaskurin päivät vähenivät vähenemistään ja aloin vihdoin ymmärtää, että olen oikeasti lähdössä vaihtoon Atlantin toiselle puolelle ja kaukainen haave muuttui omissa ajatuksissakin todelliseksi. 


Kesäkuussa otin kaiken irti lomasta. Keräsin rahaa syksyä varten työskentelemällä, kokeilin kaikkia kesän uusia jäätelömakuja, tunsin auringon lämmön veden äärellä päivää viettäessä, lomailin Berliinissä parhaiden ystävieni kanssa, sivistin itseäni kirjaston kirjoilla ja nautin elämästä.


Heinäkuu kului kuin siivillä kesäisessä Suomessa. Päivät kuluivat mökkeillessä perheen kanssa ja kesän mauista nauttiessa. Heinäkuun lopulla vietimme yhteisiä läksiäisiä kaveriporukalla ja ymmärsin, ettei tämäkään kesä ole ikuinen, vaan syksyllä kaikki viisi lähtevät kulkemaan omia polkujaan. Ensimmäiset hyvästit piti jättää aivan liian pian, eikä itkusta meinannut tulla loppua. Oma lähtö lähestyi kovaa vauhtia ja paniikki tulevasta vuodesta kasvoi jokaisten hyvästien jälkeen.


Elokuu, muutoksien kuukausi, täynnä uutta ja ihmeellistä. Kesä oli ohi silmänräpäyksessä ja sain pomppia ja tanssia kesän viimeisillä festareilla jättäen hyvästit Suomelle, kuluneille lomakuukausille ja ihanille muistoille. Muistan vieläkin viimeisen iltani Suomessa, matkalaukut odottivat huoneeni lattialla lähtöä, selailin New Yorkin matkaopasta eikä uni tullut millään. Pää oli niin täynnä kaikkea, etten osannut ajatella oikein mitään. Olin niin innoissani mutta peloissani samaan aikaan. Seuraavana aamuna lentokoneen pyörät irtosivat Suomen maaperältä ja matkani kohti Amerikkaa ja Isoa Omenaa alkoi. New Yorkissa pilvenpiirtäjien ja miljoonien turistien keskellä tunsin itseni niin pieneksi ja tunsin, kuinka iso muutos elämässäni oli juuri tapahtunut. Kun vihdoin saavuin Wisconsiniin, kaikki huolet putosivat harteiltani, kun näin host perheeni. Tunsin oleavni osa perhettä ja sain ystäviä heti ensimmäisinä päivinäni, mikä auttoi paljon sopeutumisessa uuteen kulttuuriin.


Syyskuussa aloin ymmärtää, kuinka pitkä aika vuosi onkaan ja mitä kaikkea 10 kuukuaden aikana ehtii tapahtua. Koti-ikävä vaivasi aluksi päivittäin ja mielen valtasi paniiki ajatuksesta, että mitä jos en tykkääkään olla täällä kymmentä kuukautta. Koulun ja arjen alettua aloin nauttia ajastani vaihto-oppilaana enemmän ja sopeutua uuteen elämääni. Ymmärsin, että tulevat kymmenen kuukautta riippuvat täysin minusta. Voin tehdä vuodestani unohtumattoman kokemuksen tai olla jumissa 10 kuukautta elämään Amerikassa. Itse päätin tarttua ensimmäiseen vaihtoehtoon ja tehdä kaikkeni, jotta vuodestani tulisi ikimuistoinen.


Lokakuussa koin olevani osa yhteisöä, kaveriporukkaa, cheerleader-joukkuetta, uutta perhettä. Illat alkoivat pimentyä ja sain sytyttää tuoksukynttilät ikkunalaudalle tunnelmaa tuomaan ja nauttia ruskan tuomasta väriloistosta. Koin ensimmäiset high school tanssini ja sain päivän ajan elää todellista amerikkalaisen teinin unelmaa. Lokakuun lopulla vietetty halloween oli yksi niistä kokemuksista, joka sai minut iltaisin onnelliseksi siitä, että uskalsin lähteä kokeilemaan omia siipiäni.


Marraskuussa aloin jo olla tottunut uuteen elämääni ja odotin innolla tulevaa joulua. Olin mukana kaikessa mahdollisessa koulun tarjoamassa aktiviteetissa koripallosta huilun soittoon sekä erilaisiin kerhoihin ja pidin itseni kiireisenä. Marraskuuta piristi retki Mall of Americaan, jossa sain viettää viikonlopun muiden vaihtareiden kanssa shoppaillessa. Marraskuun lopulla sain kokea yhden uuden amerikkalaisen juhlapyhän, Thanksgivingin, joka osottautui ihanaksi perhejuhlaksi hyvän ruoan kera.


Joulukuussa sain nauttia joulukuusen tuomasta tunnelmasta, kaupungin upeista joulukoristeluista, laulaa perinteisiä amerikkalaisia joululauluja, katsella elokuvia suklaata syödessä, shoppailla joulun jälkeen alennusmyynneissä ja vietin erilaista joulua kaukana kotoa. Joulukuussa koti-ikävä oli pahimmillaan ja välillä oli päiviä, jolloin itkua oli vaikea pidätellä koulussa istuessa. Omalla kohdallani skypettely kotiin auttoi ikävän kanssa ja USA-elämään keskittyminen oli helpompaa. Selvisin vaikeistakin hetkistä, vaikka välillä olikin todella vaikeaa. Nuo hetket tekivät minusta vahvemman ja pystyin kohtaamaan uuden vuoden pää pystyssä valmiina uusiin kokemuksiin.

Happy New Year 2015!! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti