maanantai 26. tammikuuta 2015

HALFWAY

Vuoteni Amerikassa on jo tavoittanut puolen välin, eikä tunnu mitenkään mahdolliseslta, että takana on jo yli 150 päivää poissa kotoa. Reilut viisi kuukautta sitten otin hypyn kohti tuntematonta, astuin lentokoneeseen kohti New Yorkia sekä Wisconsinia maha täynnä perhosia ja leveä hymy kasvoilla. Odotukset vuoden suhteen olivat korkealla: saisin uusia ystäviä, saisin toisen kodin, oppisin puhumaan sujuvaa englantia, matkustelisin ympäri USA:ta, shoppailisin kaikissa Amerikka-kaupoissa, joita Suomesta ei löydy, maistelisin kymmeniä uusia ruokia ja rakastaisin elämää Atlantin toisella puolella maassa, jonka maaperällä tallustelee 300 miljoonaa muutakin ihmistä. Lähdin matkaan avoimin mielin, mutta silti aivojen perukoilla kolkutteli ajatus täydellisestä vuodesta. Viiden kuukauden Amerikassa asumisen jälkeen voin todeta, että paljon on ajatusmaailma muuttunut ja olen saanut sopeutua vaihtarin elämään. Alkuun kaikki oli vaikeaa ja haaveet muuuttuivat kerta heitolla. Ei niitä ystäviä saanutkaan heti ensimmäisenä koulupäivänä, vaan vasta nyt vuoden puolessa välissä on saanut huomata, kuinka niitä oikeita ystäviä on alkanut löytyä. Olen saanut matkustella, en kuitenkaan läheskään joka kuukausi, niin kuin ennen tänne tuloa haaveilin. Voin kutsua Amerikkaa kodiksi, olen saanut uusia lempiruokia, shoppaillut sydämeni kyllyydestä sekä oppinut nauttimaan erilaisesta elämäntavasta kaukana kotoa. Vaihtovuoden puolessa välissä ymmärsin, että täältä pitää joskus lähteä poiskin. Ajatus pelottaa, sillä en halua jättää tänne rakentamaani elämää taakse. Toisaalta haluan taas nähdä kaikki rakkaat ihmiset Suomessa, pyöräillä tutuilla jalkakäytävillä, nukkua ihan omassa, pikkuruisessa sängyssäni. Haluan ottaa kaiken irti jäljellä olevasta vuodestani, enkä heittää tätä tilaisuutta hukkaan. Haluan saada lisää ystäviä, nauttia joka päivästä, lähteä mukaan kaikkiin, hulluiltakin kuulostaviin uusiin juttuihin. Koska kun palaan kotiin viiden kuukauden jälkeen, haluan pystyä rehellisesti sanomaan, että vaihtovuosi on enemmän kuin vain vuosi elämässä, se on elämä vuodessa. 

Viiden kuukauden aikana olen saanut uusia lemppareita, niin uusia lempiruokia, kauppoja kuin muitakin jokapäiväisiä asioita. Vaikka rakastankin elämää täällä, olen myös oppinut huomaamaan, että Wisconsinissa on niitäkin asioita, joista en tykkää. Monet vaihtarit ympäri USA:ta voivat varmasti samaistua näihin minua ärsyttäviin juttuihin, mutta kaikki osavaltiot tai ihmiset eivät tietenkään voi olla samanlaisia tai tehdä samoja asioita. Ajattelinkin nyt jakaa teille amerikkalaiset lempijuttuni sekä Suomea kaipaamaan saavat jutut, jotka olen huomannut täällä oloni aikana. 

Asioita, joita rakastan Wisconsinissa

- Aamupalaksi nautitut bagelit tuorejuustolla sekä frosted flakes, sokerikuorrutetut murot, saavat päivän käyntiin herkullisesti.
- Kauppojen herkkuhyllyiltä löytyvät Hershey's-suklaapatukat, Sour Patch Kids -karkit, kymmenet erilaiset Oreo-keksipaketit sekä juomista Cream Soda sekä Arizona Ice Tea ovat pala taivasta.
- Ravintoloiden limsalaitteet, joista voi elektroniselta näytöltä valita limsan sekä siihen lisättävän maun. Unohtamatta ilmaisia refillejä!
- Amerikkalaiset, suussa sulavat leivonnaiset sekä herkut, kuten kanelirullat, peanut butter cups, jättimäiset cookiet, lemon loaf, kuppikakut, s'mores-pizza, Pizza Hutin chocolate Dunkersit, cheesecurds...
- Uudet lempiravintolat, kuten Culver's, Noodles&Company, Pizza Hut, Olive Garden, Papa Murphy's, joita tulen kaipaamaan Suomessa.
- Koulujen lyhyet oppitunnit, rento meininki, samana pysyvä luokkakokoonpano, opettajien kanssa kaverustuminen sekä koulupäivän jälkeiset aktiviteetit tekevät koulunkäynnistä mielekästä.
- Shoppaillessa verot ovat reilusti pienempiä kuin Suomessa, hinnat alhaisia, alennusmyyntejä löytyy joka kaupasta ympäri vuoden, vaatekaupat ovat kuin pala taivasta ja nettikaupoista saa tilattua helposti ja halvalla mitä tahansa.
- Ihmisten asenne elämään on todella rento, myös tuntemattomille heipataan hymy huulilla ja ihmiset on avoimia sekä ystävällisiä.
- Rakastan huoneeni jättisänkyä sekä taloamme ympäröivää maalaismaisemaa ja rauhaa.



Asioita, jotka ärsyttävät minua Wisconsinissa

- Ruoka on yleisesti todella epäterveellistä, kouluruoka on huonolaatuista ja Suomen kauppojen karkkivalikoimat päihittävät Amerikan karkkivalikoimat mennen tullen.
- USA:ssa välimatkat kasvavat helposti tuntien automatkailuun, joukkoliikenne on saatavilla vain harvoissa isoissa kaupungeissa eikä pyöräily tai kävellen liikkuminen ole usein mahdollista, joten autolla liikutaan joka paikkaan, oli kyse sitten viiden minuutin tai viiden tunnin matkasta.
- Shoppaillessa verot lisätään vasta kassalla, jolloin ennen kassajonoa esille otettu 10 dollarin seteli ei riitäkään paidan ostamiseen verojen takia.
- Taloissa äänieristys on lähes olematon, kokolattiamatot lähes joka huoneessa, aina uuteen suihkuun astuessa pitää opiskella suihkun käyttö ja joka kerta vessaa käyttäessä pitää pohtia, vetääkö se pönttö tällä kertaa tai toimiiko se ylipäänsä ollenkaan.
- Eri mittayksiköt: lämpötilat, pituudet, massat...
- Nuorten itsenäisyyden puute. Lukiolaiset ovat täällä vielä täysin lapsia, eikä aikuiset anna nuorille mahdollisuutta hoitaa asioitaan itsenäisesti.
- Amerikkalaiset ovat todella isänmaallisia, eikä muun maailman asioista juuri tiedetä mitään eikä niistä tietäminen usein edes kiinnosta, sillä USA:han on maailman napa. Amerikan lippu löytyy lähes joka kulman takaa ja joka kodin pihasta.
- Koulussa ei juuri opita uutta, joka päivä on jonkun aineen testi tai quiz, reenejä on joka päivä, koulukirjat on valtavia tiiliskiviä, koulupäivät venyvät usein iltamyöhään, kello kymmeneen asti ja suurin osa ihmisistä ei osaa englannin lisäksi muita kieliä, tai on opiskellut vain muutaman vuoden espanjaa.
- Usein uusi ja erilainen tuomitaan herkästi, yleinen maalaisjärjen puuttuminen ja mielipiteiden/asioiden kiertely.
- Ihmissuhteet jäävät usein hyvin pinnallisiksi ja small talkia harrastetaan jokaisena hiljaisena hetkenä.


Kuvat: WeHeartIt

2 kommenttia:

  1. Niin totta. En voisi olla enempää samaa mieltä. Nyt mulla on edessä taas päätös, josko lähden takaisin AMK vaihtovuottani varten Amerikkaan. Vaihtoehtoja ei ole kuin kaksi. Montanan Billings and Missourin St. Lous. Arvaat varmaan kumpi houkuttelee enemmän. St. Lous olisi vain neljän tunnin päässä Wisconsinissa asuvista isäntäperheistä, mutta toisaalta haluaisin kokea jotain ihan uutta ja jäädä Eurooppaan tai lähteä vaikka Aasiaan. Kanadan Vancouver Island houkuttelee myös. BC näyttää niin taivaalliselta kuvissa. Saa nähdä mistä tulen itseni löytämään, mutta ei tuo suuri rakkaus siihen maahan kuitenkaan helpota asiaa, kun sinne haluaisi kyllä palata, mutta samalla haluan nähdä jotain ihan uutta. Toki jokaisessa osavaltiossa on omat kulttuurinsa, mutta ehkä mä haluan jotain, mitä en osaa odottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinen vuosi ulkomailla sitten yliopistossa opiskelun aikana on mullakin haaveena ja vaikka kuinka rakastankin USA:ssa asumista, itseäkin uusi ja erilainen houkuttaa kovasti. Kävin viime keväänä Kanadassa Edmontonissa ja tykkäsin uskomattoman paljon. Muistuttaa kovasti Amerikkaa suomalaisella twistillä. :D Minne tahansa päätätkin lähteä, tulee varmasti taas olemaan upea kokemus ulkomailla ja olisi kyllä kiva tietää, mihin sitten loppujen lopuksi päädyit. Uusi ja tuntematon tuntuu aina vain houkuttavan enemmän, vaihtovuosi USA:ssa, maassa jossa en koskaan ollut edes aikaisemmin käynyt ennen tätä vuotta, osoittautui ainakin tuntemattomaan hyppäämisen arvoiseksi! :)

      Poista