torstai 15. tammikuuta 2015

exploring Madison


Ennen koulunpenkille paluuta vietimme päivää Madisonissa ystäväni Markan kanssa. Madison on noin 240 tuhannen asukkaan kaupunki Etelä-Wisconsinissa, vajaan kahden tunnin ajomatkan päässä Richland Centeristä. Olen vuoteni aikana päässyt käymään Madisonissa jo useampaan otteeseen, mutta vasta nyt sain nähdä Capitol Buildingin eli kongressitalon sisältä ja tutustuin paremmin downtowniin. Capitol Building osottautui upeaksi vanhaksi rakennukseksi, joka on avoinna yleisölle lähes päivittäin sekä samaan aikaan toimii osavaltion hallituksen jäsenten työtiloina. Viime viikon alussa kyseisen rakennuksen tiloissa järjestettiin tilaisuus, jossa uusi hallitus astui valtaan ja kuvernööri Scott Walker piti ensimmäisen puheensa tämän kauden kuvernöörinä.  Downtownissa käytiin pienissä putiikeissa ja nautittiin kuumasta keitosta ravintolassa hyytävän kylmässä talvisäässä kävelyn jälkeen. Myöhemmin iltapäivällä löysin täydennystä mun Wisconsin tavaroiden joukkoon, kun käytiin University Book Storessa, joka on täynnä Wisconsin Badgers (University of Wisconsin Madison -yliopiston amerikkalaisen jalkapallon joukkue) tuotteita. Löysin jopa elokuvista tutun vaahtomuovisormen, joka tällä kertaa jäi vielä kaupan hyllylle. Madison on tosi kiva kaupunki, josta löytyy tekemistä koko päiväksi shoppailusta erilaisiin kulttuuritapahtumiin ja museoihin.




Marka













5 kommenttia:

  1. Sinnasein,
    sain tiedon blogistasi ja aloitin sen lukemisen tänään ihan alusta, eli vielä en ole päässyt kanssasi Ameriikkaan... ihan en malttanut edetä kronologisesti vaan kurkistin tätä viimeistä viestiäsi.
    Hienoa että Sinulla mnee hyvin - kirjoitan lisää kun ehdin,
    nyt vaan kiitos joulukortista ja Riemuisaa alkanutta vuotta
    t. gummitäti marjomaggara

    VastaaPoista
  2. Oi Sinna, gummityttösein!
    Sain tiedon blogistasi joulun aikoihin, mutta pääsin lukemaan sitä vasta eilen (opetusta ja uudren kirjani viimeistelyä). Kun pääsin kiini lukemiseen ja katselemiseen (olet taitava valokuvaaja!) en malttanut lopettaa vaan jatkoin yömyöhälle. Tytön piti matkata Atlantin toiselle puolelle ennen kuin gummitäti pääsi tutustumaan häneen! Siitä on niin kauan kun nähtiin (oikeastaan on vaan vilkaistu Huuskonniemen saunan lauteilla höpöttelyn jälkeen...). En tiennytkään, että olet tuollainen herkkusuu - monia muitakin uusia piirteitä olen blogistasi löytänyt... Matkapäiväkirjaasi lukiessa tulee välillä ihan tippa silmään. Mieleen tulee myös omia muistoja 20 vuoden takaa (onko kahdesta ameriikanvuodestani tosiaan jo niin kauan?!). Tiedän, miltä tuntuu olla kaukana poissa kotoa (hyvässä ja pahassa).
    Toivotan Sinulle onnekasta uutta vuotta ja hyvää jatkoa vaihtarivuoden toiselle puoliskolle! T. marjo makkaratäti; repekka ja eino naukaisevat ps. kiitos joulukortista ja valokuvista! pss. minullakin on lempitöppöset: ne on sellaiset punaiset huopamöykyt, arvaa kenen tekemät?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Marjo! Hienoa, että jaksat lueskella blogiani, hyvä että nyt viimeistään vuoteni puolessa välissä sait tiedon blogistani. :) Hyvin tosiaan menee, paljon on tullut uutta koettua ja varmasti tämä vuosi tulee pysymään muistoissa koko loppuelämän ajan. Aina ei ole helppoa, mutta nautin ajastani täysin sydämin. Ihan liian kauan on taas vierähätnyt, kun viimeksi nähtiin. Hyvin muistan vielä mökkikesät ja joulut kummitädin kanssa, pitää Suomeen palattua taas nähdä ja vaihtaa kunnolla kuulumisia. Hyvä että töppöset on tullut käyttöön ja joulukorttikin löysi perille!! Kiitos kiitos, nauti sinäkin arjesta siellä talvisessa Suomessa! Kummitustyttö Sinna

      Poista
    2. Helou,
      hyvä että posti kulkee!
      Luin juuri viimeisimmän päivityksesi ja hymyilytti tuo kritiikki-osio: allekirjoitan! Plussista olen samaa mieltä bagelien osalta (sellaisia ei Suomesta vieläkään saa: meidän rinkelit on niin kuivia!). Onhan se kiva, kun jenkit on niin ystävällisiä, tyyliin on vähän pakko mennä mukaan. Muistan, kuinka luonani vieraillut kollega huokaisi" oi marjorie, olisitpa Suomessakin tuollainen!" (kommennti aiheutti itse-tutkiskelua). Mutta kaikki nämä turhat "let's get together"-huudahdukset... Kyllä minäkin lopulta löysin ihan aitoja ystäviä, yhdenkin kanssa meilailtiin juuri viime viikolla. Olen muuten blogisi ansiosta nähnyt monta unta amerikanajoista!
      Meri ei ole tänä vuonna jäätynyt ollenkaan, kovin on mustaa täällä saaristossa. Helmikuussa lähden kahdeksi viikoksi Marokkoon!
      Let's keep in touch
      marjo

      Poista
    3. Hyvä että joku voi allekirjoittaa ja samaistua niihin juttuihin, jotka täällä Amerikan mantereella ärsyttää! :D Bagelit on täällä kyllä ihan omaa luokkaansa, meheviä ja kaupasta saa ostettua vaikka minkälaisia, varmasti jokaiselle löytyy mieluisia. Suomalaiset kyllä saisivat ottaa mallia tästä yleisestä ystävällisemmästä kulttuurista, mutta välillä tulee ikävä Suomessa saatua omaa rauhaa. Kiva että on tullut muistoja mieleen, voi että kun täältäkin tammikuun kylmien ja sateisten päivien keskeltä pääsisi lämpöön. Ihanaa lomaa, olisi kiva saada muutamia kuvia sähköpostin välityksellä Marokon matkasta. :) Viestitellään, Sinna

      Poista