perjantai 21. marraskuuta 2014

cheerleading

 


Nyt kun cheerleading-kausi on tältä syksyltä ohi ja koriskausi alkoi pari viikkoa sitten, kirjoitin vaihto-oppilasjärjestölleni jutun cheerleadingista, minkä päätin julkaista tänne bloginkin puolelle. Tässä siis tulee, enjoy!

Spirit, let’s hear it! Hey, hey, what do you say, let’s go blue! 

Hyvä yhteishenki, iloinen asenne, leveä hymy sekä koulun Silver Eagles -univormu päälle ja kaikki on valmista aloittavalle cheerleaderille. Heti USA:han saavuttuani pääsin mukaan high schoolini syyskauden urheiluun cheerleaderina. Cheerleading auttoi minua sopeutumisessa ja uusiin ihmisiin tutustumisessa valtavasti ja sainkin paljon uusia ystäviä joukkutovereistani, jotka auttoivat minua oppimaan kaiken tärkeän cheerleadingista vain muutamassa viikossa. 




Aluksi sopeutuminen amerikkalaiseen kulttuuriin tuntui vaikealta ja tuntui, että kaikki tehdään Suomeen nähden eri tavalla. Sopeutumiseen kuului uusien kavereiden löytäminen, arkeen mukaan hyppääminen ja uusiin asioihin totuttelu. En oikein tiennyt, mistä sopeutuminen kannattaisi aloittaa ja kun host siskoni ehdotti cheerleading-joukkueeseen liittymistä, tuntui se hyvältä tavalta päästä alulle vaihtovuodessani Amerikassa. Parin ensimmäisen viikon ajan tein paljon töitä, jotta saisin kirittyä muut joukkueelaiset kiinni. Host siskoni auttoi opettamalla minulle yli 50 kannustushuutoa tanssiliikkeineen ja tämä kaikki vielä englanniksi. Muutaman päivän harjoittelun jälkeen tuntui, että opittavaa on aivan liikaa ja että pää on täynnä uutta tietoa, mutta pikku hiljaa aloin hyräillä kannustushuutoja jo koulun käytävilläkin. Monet iltapäivät heti koulun jälkeen jäätiin joukkueen kanssa koululle kahden tunnin ajaksi harjoittelemaan ja aina sai harjoituksien jälkeen olla onnellinen siitä, että oli osa aivan mahtavaa joukkuetta. Iltapäivät täyttyivät onnistumisista, uuden oppimisesta sekä hauskoista hetkistä joukkueen kanssa, mitkä saivat minut tuntemaan itseni tervetulleeksi sekä osaksi yhteisöä. Opin paljon uutta, joten halusin myös antaa jotain takaisin joukkueelleni. Niinpä opetin yhden kannustushuudoistamme suomeksi joukkueelaisilleni ja monen viikon ajan koulun käytävillä kaikuivat huudot:“Kotka voimaa!”. 

Ensimmäinen amerikkalainen jalkapallopeli koitti aivan liian pian, mutta kaikki joukkuetoverini olivat todella kannustavaisia ja tsemppasivat minua tekemään parhaani. Ennen peliä laittauduimme kihartamalla hiukset, panostamalla meikkiin ja kynsiin, laitoimme itsetekemät cheerleading-rusetit hiuksiimme ja pukeuduimme univormuihimme. Yksi iso osa cheerleadingia onkin valmistautuminen peleihin, musiikin kuunteleminen ja ajan viettäminen yhdessä ennen pelejä. Usein ajoimme peleihin monen tunnin ajomatkoja koulun minibussilla ja lauloimme koko joukkueen voimin radion mukana tunnelman kohottamiseksi. Ensimmäisessä pelissäni muistin osan kannustushuudoista täydellisesti ja olin ylpeä itsestäni, mutta sitten oli niitä hetkiä, kun toivoin, ettei kukaan yleisössä keskittänyt katsettaan minuun, suomalaiseen vaihto-oppilaaseen, joka kannustuksien huutamisen sijaan keskittyi hymyilemiseen ja yritti epätoivoisesti pysyä muiden tahdissa mukana. Pian kuitenkin totuin yleisön edessä tanssimiseen ja kehityin hyvää vauhtia. Harjoituksissa sain valmentajalta hyvää palautetta ja tykkäsin kovasti cheerleaderina olosta. 



Vasemmalta oikealle: Ashley, minä, Jarikka, Shyla, Taylor, Sylvia, Paige ja Abby




Rakastin sitä tunnetta, kun oman koulun jalkapallojoukkue teki maalin, yleisö hurrasi ja sai cheerleaderina olla ylpeä omasta koulustaan. Rakastin niitä hetkiä harjoituksissa, kun oppi uuden hypyn tai liikesarjan, kun sai nauraa mahan kipeäksi joukkuetoverin vitsille tai kun sai joka perjantai koulussa ennen peliä pukeutua cheerleading univormuun. Sain kokea yhden monen Amerikka-vaihto-oppilaan unelmista sekä nauttia yhdestä Amerikkalaisen high schoolin arkeen kuuluvista asioista, jota ei Suomesta löydä. Koulun jalkapallopeleissä se kuuluisa high school spirit tuli parhaiten esille ja vaihto-oppilaallekin oli helppoa yhtyä mukaan kannustushuutoihin muiden oppilaiden kanssa. En vaihtaisi hetkeäkään, vaikkei cheerleaderina olo aina ollutkaan helppoa ja vaikka se kliseiseltä kuulostaakin, oli cheerleaderina olo varmasti yksi ikimuistoisimmista kokemuksista vaihtovuoteni aikana.



2 kommenttia:

  1. Millasen ihmisen sun mielestä kannattais hakee cheerleaderjoukkueeseen vaihtovuodeks? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkien vaihtareiden, joilla on iloinen asenne ja halu oppia sekä harjoitella cheerleadingia kannattaa ehdottomasti liittyä cheerleading joukkueeseen viahtovuoden aikana. Rytmitajusta, hyvästä muistista sekä notkeudesta ja liikunnallisuudesta on paljon apua, mutta ilman näitäkin ominaisuuksia voi olla hyvä cheerleader. Plussaa on myös jos tykkää panostaa ulkonäköönsä, hiuksiin, meikkiin ym. ja jos on luonteeltaan pirtsakka. Jos vain tahtoa löytyy, suosittelen hakemaan joukkueeseen! :)

      Poista