lauantai 2. elokuuta 2014

thank you&thoughts



10 000 sivun katselua, yli 60 seuraajaa, paljon muita lukijoita ja kymmeniä kommentteja - kiitos siitä. Kun aloitin blogini kirjoittamisen, oli haaveenani saada edes muutama kymmenen lukijaa, jotka kommentoisivat postauksiani ja seuraisivat vaihtovuottani blogini kautta. Voin siis sanoa, että haaveeni toteutui. Blogini tarkoituksena on kertoa teille kaikille ihanille lukijoilleni, ystävilleni ja sukulaisilleni vaihtarina olemiseta ja kuulumisiani maailman toiselta puolelta Amerikasta. Kirjoitan blogiani kaikkien teidän takia ja pitääkseni itselleni jonkinlaista päiväkirjaa, josta voin sitten vaihtovuodenkin jälkeen lukea toteuneesta unelmastani. Kaikki lukijat saavat kirjoittamisen tuntumaan tärkeältä ja kommentit saavat hymyn huulille. Parannusehdotukset ovat myös tervetulleita ja ideoita postauksiin otan myös ilomielin vastaan. Toivottavasti nautitte blogini lukemisesta ja seuraatte matkaani USA:ssa vuoden loppuun saakka. 

Viime päivinä vaihtoon lähteminen on pyörinyt paljon mielessä. Mennyt kesä on ollut aivan mahtava ja olen tutustunut uusin ihmisiin. Olen saanut paljon ihania muistoja, kerännyt erilaisia kokemuksia. En haluaisi jättää Suomi-elämää, mutta tässä tapauksessa on pakko päästää irti, että voin saada uusia kokemuksia. Onneksi muistot menneestä kesästä säilyvät ja Suomi-elämä odottaa vielä vaihtovuodenkin jälkeen. Paljon on myös uusia tuntemuksia noussut pintaan. Aikaisemmin olin täynnä intoa, superonnellinen ja varma siitä, että selviän vuodesta ulkomailla, saan uusia ystäviä ja nautin olostani Amerikassa. Innostus ei ole kadonnut kokonaan, mutta nyt mieleeni on hiipinyt ajatus, että entä jos vaihtarius ei olekaan mua varten. Entä jos en selviä henkisesti rankasta vuodesta, koti-ikävä onkin liian iso tai elämä alkaa ahdistaa USA:ssa. Pienetkin asiat ovat ruvenneet jännittämään aivan kamalasti ja saavat mahan täyttymään perhosista, ajatukset eivät meinaa pysyä kasassa. Varsinkin viime viikkoiset tapahtumat ovat saaneet lähdön tuntumaan paljon vaikeammalta. Ystävien hyvästely, kaikki rakkaat ihmiset jäävät tänne Suomeen. Omaan lähtöön jäljellä olevat 18 päivää onneksi antavat aikaa kaikkien ihmisten hyvästelyyn ja asioiden hoitamiseen, joita onneksi ei ole enää jäljellä kuin muutamia. 

Viimeksi vaihtoon lähtö epäilytti perhetietoni saatuani, kaikki jotenkin muuttui hetkessä todelliseksi. Nyt vaihtovuoteni alkaminen on niin lähellä, että kaikki ensimmäisien päivien tapahtumat pyörivät päässä: lentokentällä perheen hyvästeleminen, New Yorkissa seikkaileminen, host perheen tapaaminen, ensimmäinen koulupäivä. Pelottaa, että miten kaikki asiat järjestyvät USA:an saavuttuani. Täytyy kuitenkin yrittää ryhdistäytyä, karistaa pelot pois ajatuksistani, yrittää ajatella asioiden positiivista puolta. Jos en olisi päättänyt lähteä vaihtoon, olisin todennäköisesti katunut sitä lopun ikääni. Tuntuu, että kaikki muut vaihtarit ovat intoa täynnä, valmiina lähtöön matkalaukut pakattuna. Omat tuntemukseni eivät vain anna tilaisuutta olla innoissaan, hehkuttaa tulevaa lähtöä. Väkisinkin mieleen tulee ajatus siitä, että pitäisi olla innoissaan. Tällä hetkellä kuitenkin pelottaa, jännittää, ahdistaa ja näistä tuntemuksista yritän nyt päästä eroon. Kerään rohkeutta, järjestelen ajatukst päässäni ja alan nauttia tulevasta vuodestani, sillä this is once in a lifetime experience


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti