sunnuntai 31. elokuuta 2014

first days in Wisconsin

New Yorkissa vietetyn viiden päivän leirin jälkeen oli aika ottaa suunnaksi host perheeni kotikaupunki Richland Center. Oma lentoni Newark-Minneapolis-Madison ei sujunut ihan ongelmitta, mutta selvisin hengissä lentojen viivytyksistä ja muista sähläyksistä huolimatta. 

Madisonissa vastassa odottivat host isä, äiti ja sisko. Aluksi oli niin hämmentävää ymmärtää, että siinä ne nyt seisoo, mun tulevan vuoden host perhe. Kaikki vaikuttaa kyllä tosi mukavilta ja vaikka yleensä amerikkalaiset ei ymmärrä kovin hyvin sarkasmia, tää mun perhe kyllä ymmärtää ja käyttää sarkasmia sekä vitsailee paljon.  Uskon kyllä, että näin ensivaikutelman perusteella tuun hyvin toimeen tän perheen kanssa, vaikka totta kai alkuun kaikki tuntuu tosi erilaiselta ja sopeutuminen vie aikaa. 

Sunnuntaina kun saavuin Madisoniin, sää oli järkyttävän kuuma ja painostava, kuulemma kesän kuumin päivä. Heti suoraan lentokentältä mentiin Madisonissa syömään meksikolaiseen Chili's ravintolaan. Tilasin kanasandwichin ja kun pöytään kannettiinkin hampurilainen, selitti mun host sisko, että USA:ssa hampurilainen tarkottaa naudanlihapihvillä varustettua hampurilaista ja muita kutsutaankin sitten sandwicheiksi. Opinpahan heti jotain uutta, haha. :D Samalla juhlistettiin mun host veljen 20-vuotis syntymäpäiviä ja tapasin kaikki mun kolme host isoveljee sekä yhden host veljeni tyttöystävän.

Kun oltiin saatu mahat täyteen hampurilaisista ja ah niin hyvästä browniesta, suunnattiin yhden mun host veljen collegeen, Edgewood collegeen, vierailulle. Campusalueelta löytyi kaikkea mahdollista ja käytiinkin kävelemässä järven rannalla olevalla kävelyreitillä. Törmättiin yhteen poikaan, joka soitti kävelyreitin varrella olevalla laiturilla digeridoota. Vaikka kukaan ei edes tuntenut kyseistä poikaa, mun host isä pyysi häntä soittamaan meille jotakin. Siinä me kaikki sitten seisottiin, kuuneltiin digeridoota ja katsottiin järvelle laskevaa aurinkoa. :D Tää kyllä osotti jo kuinka paljon avoimempia ja ystävällisempiä amerikkalaiset on verrattuna suomalaisiin. 



Edgewood College, Madison





Host siskoni Abby ja minä


Viime päivät onkin mennyt lähinnä cheerleadingin parissa, mikä ei oo ihan niin helppoa kuin aluksi erehdyin luulemaan. Lähinnä kaikkien kannustushuutojen opetteleminen tuottaa tuskaa, koska ne on enhlanniksi ja sisältää paljon vaikeiden sanojen tavausta. Cheerjoukkueen ohella oon päässyt tutustumaan moniin muihin mun host siskon kavereihin sekä samassa koulussa mun kanssa olevaaan meksikolaiseen vaihtariin. On ollut illanistujaisia, bonfire ja rentoa hengailua ravintoloissa. Just sellasta ajanviettoa, mistä tykkään yli kaiken! 



Bonfire



Kananugetteja ja cheese curdseja, niin Wisconsin ruokaa!


Torstaina käytiin koululla valitsemassa mun tulevan kouluvuoden aineet, ottamassa koulukuvat ja tutustumassa opettajiin. Tykkäsin tosi monista mun tulevan lukukauden opettajista ja koulukin oli tosi viihtyisä ja pieni, alle sadan oppilaan Weston high school. Samassa rakennuksessa toimii myös ala-aste, jossa on noin 200 oppilasta, joten ei ihan yksin tarvitse koulun käytävillä kuljeskella. Oon jo näinä ekoina päivinä huomannu, ennen kun koulut on edes alkanu, että Amerikassa opettajat ja oppilaat on lähinnä kavereita ja jos vaikka kaupassa törmää opettajaan, ei pakoilla hyllyjen taakse (niin kuin varmaan moni Suomessa tekee) vaan mennään reilusti moikkaamaan ja juttelemaan. Se tekee kyllä kouluun menosta jotenkin paljon mielusampaa ja rennompaa. 

Paljon on siis jo mun ekoina vaihtaripäivinä ehtiny tapahtuun ja viimesille lomapäivillekin on luvassa kaikkea kivaa. Oon kyllä iloinen, että on ollut tekemistä ja menoa lähes koko ajan, mikä tekee uuteen kulttuuriin sopeutumisesta paljon helpompaa. Kaikki kuvat tässä postauksessa on otettu kännykän kameralla, joten pahoittelut huonosta laadusta. Täytyy ryhdistäytyä kameran käytön kanssa, I promise! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti