sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

say hello to summer












Kymmenen kuukautta, viisi jaksoa, lähes 200 koulupäivää, kymmeniä kokeita ja lukemattomia kirjoitelmia ja kyllä, ensimmäinen lukiovuosi on nyt takana päin. Kun syksyllä muut lukiolaiset jatkavat tavalliseen tapaan lukion toista vuotta, lähtee lentokoneeni kohti Amerikkaa, kohti uutta ja tuntematonta. En tule puoleentoista vuoteen, siis 18 kuukauteen, astumaan lukiorakennukseemme, en näe samoja vanhoja tuttuja, joita olen tottunut katselemaan koulun käytävillä nyt jo kymmenen vuotta, päivittäinen ilmainen koululounas vaihtuu omiin eväisiin tai vaihtoehtoisesti koulun rasvaiseen pikaruokaan ja koulumatka pitenee nykyisestä muutamasta sadasta metristä yli 20 minuutin automatkaksi. 
     Tavallaan jään kaipamaan Suomen lukiota, ihmisiä ja sitä arkirytmiä, mihin olen tottunut. Toisaalta en voisi olla onnellisempi. Olen saanut mahdolisuuden, jonka vain harvat ihmiset saavat elämänsä aikana: saan rakentaa täysin oman elämän Atlantin toiselle puolen ilman läheisteni ja ystävieni apua, opin kieltä, tutustun lukemattomaan määrään uusia ihmisiä ja omaksun vieraan kulttuurin tavat. Jos nyt joku kysyisi minulta, olenko onnellinen ja haluanko vielä lähteä vaihtoon, niin kyllä, enemmän kuin koskaan. Muutos ja maisemanvaihdos viehättävät yhä enemmän ja tuntuu siltä, ettei Suomeen jää taakse kuin se sama tasainen arki, johon voin palata turvallisesti vaihtovuoteni jälkeen. Toki ystäviä ja perhettä tulee ikävä, mutten pelkää, etteivätkö he odottaisi minua vuoteni jälkeen. Kaikki asiat eivät tule olemaan samalla tavalla, kuten ne nyt ovat, kun palaan Suomeen vaihtovuoteni jälkeen. Todennäköisesti kaveriporukkamme on muuttunut, jokainen on saanut omia muistoja ja ihmiset muuttuvat, mutta vuosia kestänyt ystävyys kyllä kestää vuoden erossa olon. 
     Eilen lukiomme ylioppilasjuhlassa, jossa myös toinen isoveljistäni sai valkolakin päähänsä, pystyin juuri ja juuri pidättelemään kyyneleitä, kun lukiomme musiikinopiskelijat lauloivat Haloo Helsingin Maailman toisella puolen. Ja ei, en todellakaan ole sitä ihmistyyppiä, joka itkee elokuvissa tai hyvän laulun jälkeen, mutta kyllä olo tuli niin haikeaksi, mutta samaan aikaan onnelliseksi, että ihan itsekin yllätyin. Syksyllä vihdoin monen vuoden takaisesta haaveesta, kaukaisesta unelmasta, tulee vihdoin totta ja jännitys alkaa pikku hiljaa kasvaa ja tunteet heittelevät onnen kyyneleistä jännitykseen lähes päivittäin. Elämäni tulee muuttumaan, minä tulen muuttumaan, mutta muistot ihanista ystävistäni, unohtumattomista hetkistä, tulevasta kesästä ja tulevasta vaihtovuodesta pysyvät silti samoina. 

"Summer means happy times and good sunshine, enjoying the life and endless nights with friends. It means travelling, going to the beach, having fun. Make it memorable and live in the moment, make it look like you."







2 kommenttia: