perjantai 18. huhtikuuta 2014

Banff, The Rocky Mountains, Canada



Sunnuntaina lähettiin aikasin aamulla kohti Kalliovuoria ja pientä vuoristokylää nimeltä Banff. Banff on Kanadan vanhin kansallispuisto ja siellä käy miljoonia turisteja vuosittain. Aamulla Codyn vanhemmat hyvästeli meidät ja saatiin viemisiks Suomeen kuivattua lohta sellasessa hienossa puurasiassa ja kuivalihaa. Nää oli Codyn isän mukaan ainoot asiat, mitä se oli keksiny, mitkä on täysin kanadalaisia. Codyn luota lähettäessä tuli vaan niin kiitollinen ja haikee olo. Ei ois oikeesti voinu olla parempaa perhettä, jonka luona oltais voitu toi viikko viettää. Kaikki kanadalaiset ja suomalaiset oppilaat ja opettajat meni siis Banffiin, joten Codylle ei vielä tarvinnu sanoo hyvästejä. Muutaman kymmenen minuutin ajomatkan jälkeen meidän bussikuski onnistu törmään johonkin tolppaan ja jouduttiin vaihtaan bussia. Ite olin just nukahtanu ja kun seuraavaks avasin silmät, niin näin vaan jonkun tolpan, joka oli lävistäny sen ikkunan. Eli istuin just siinä kohassa, mihin se tolppa osu.:D Just mun tuuria, mutta onneks oon ihan kunnossa. Banffissa ne vuoristomaisemat oli jotain ihan uskomatonta, kuin suoraan elokuvista! En oikeesti ollu uskoo silmiäni, kun valkohuippuset, korkeet vuoret alko kohota mun silmien edessä tasasella preerialla vietetyn viikon jälkeen.   



Minä ja Wendy





Heti kun päästiin Banffiin, tuli vastaan elk eli jonkinlainen hirvi.

Banffissa käytettiin suurin osa ajasta toisiimme tutustumiseen ja tietysti meiän esityksien esittämiseen. Ruoka oli hyvää ja sitä oli taas aivan kamalasti. Banffin pieni keskusta oli kun suoraan jostain postikortista ja illat oli tosi kivoja (muun muassa kortin pelaaminen oli tosi hauskaa). Sain tuolta Banffista ostettua kavereille tuliaiset ja muutenkin tutustuin taas uusiin ihmisiin ja jo entuudestaan tuttuihin kanadalaisiin ja suomalaisiin paremmin. Tiistaina koitti sitten jäähyväiset ja eihän se kivaa ollu. Tuntu ihan kamalalta aatella, että tää oli nyt tässä, ei ehkä koskaan enää tavata. Haluun kuitenkin uskoo, että vielä joskus saan tilaisuuden nähä kaikki ne ihanat ihmiset uudestaan, joihin tutustuin. 



Meidän kokoushuone, jossa esitettiin toisillemme esitykset, jotka vastas kysymykseen "What makes a great school for all?".























Downtown of Banff








Saatiin hienot FinAl-paidat, jotka Jasper Placen rehtori oli teettäny.(: 
Markus, Wendy ja minä







Me suomalaiset: Mikaela, Wendy, Markus, Edosa, Nea ja minä :D

 Vasemmalta oikealle takarivi: Wendy, Markus, Justin (kanadalainen), Alex (kanadalainen), Gloria (kanadalainen), Mikaela, minä, David (kanadalainen), Edosa, Cody (kanadalainen).
Eturivissä Nea ja kaksi kanadalaista, joiden nimiä en nyt vaan millään muista.


Tää Kanadan matka oli jotain aivan uskomatonta. Enemmän, kuin oisin koskaan osannu ees kuvitella. Sain kokeilla asioita, joita en ehkä koskaan olis muuten kokeillu, tutustuin ihan mahtaviin ihmisiin, pidin hauskaa, mun englannin kielitaito kehitty ja mikä tärkeintä, sain upeita muistoja. Toivottavasti tekin pääsisitte joskus osallistuun tällaselle matkalle, se avarsi mun maailmankatsomusta paljo ja sain ikimuistosen kokemuksen! Kiitos kaikille, jotka osallistuitte tälle matkalle, te teitte siitä kokemisen arvoisen!:)

2 kommenttia:

  1. Voi ihania kuvia! Ja niin kivalta kuulosti teiänki tekemiset Edmontonis!:)
    Mä oon aivan valmis jo menemään takasi tonne!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja joo, mun on kyl pakko päästä käymään Edmontonissa vielä joskus uudestaan, nyt jo kauhee ikävä kaikkia:)

      Poista